Ymmärtäminen

Miten vaikeaa ihmisen on ajatella muita ihmisiä eikä vaan sitä omaa napaa? Olen vuosien varrella huomannut ihmisissä täyttä ymmärtämättömyyttä toisia kohtaan. Yrittäjänä sen huomasi sairastapauksissa. Jos satuin sairastumaan ja jouduin siirtämään asiakkaan aikaa, sain monesti kiroilua ja kiukkua osakseni. Mutta jos asiakas soitti ja peruutti/siirsi aikaansa viime hetkellä niin minulta olisi pitänyt löytyä ymmärtämystä vaikka muille jakaa. Saman ilmiön huomasin tänään omassa elämässä. Nyt kun on pieni vauva on tuo kylille lähtö hieman erilaista. Sitä ei tule lähdettyä kotoa niin helposti kuin ennen. Ja jos vauvalla sattuu olemaan vatsavaivoja ja itkee paljon niin silloin ei halua lähteä ollenkaan. Nyt on muutaman päivän ajan tytöllä ollut vatsavaivoja ja itkua on riittänyt. Joten luulisin, että on ymmärrettävää jos en halua lähteä vieraille huudattamaan tyttöä. Noh, kaikki eivät sitäkään näköjään ymmärrä. Ymmärrän, että lemmikit ovat tärkeitä elämässä. Itsellänikin on kaksi kissaa, joista välitän paljon. Ne antavat elämään erilaista sisältöä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, ettei niitä voi jättää kotiin. Tarviiko niitä rahdata joka hemmetin paikkaan mukaan? Ja miksi niitä ei voida kouluttaa? Kissoja nyt on vaikea kouluttaa, mutta koira pitäisi olla helppo kouluttaa. Eikä eläimiä pidä hankkia, jos niitä ei voi jättää yksin kotiin edes kauppareissun ajaksi. No, ei pidä ihmetellä jos ei koskaan kutsuta kylään. Itse en ainakaan jaksaisi tuollaista toimintaa...

Tasapaino

Viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut niin paljon asioita, ettei pieni ihminen meinaa pysyä mukana. Jotenkin tuntuu, että kaikella on ollut tarkoituksensa vaikka se onkin ollut raskasta. Välillä on jopa tuntunut, että elämä potkii vähän liiankin paljon. Viimeisen parin vuoden aikana on tullut vastaan pelkkiä vastoinkäymisiä. Tässäkin tapauksessa vanha sanonta pitää paikkansa, "se mikä ei tapa, vahvistaa". Ja tuohon on ollut pakko uskoa ja luottaa. Viime vuonna kuitenkin elämäni sai aivan uuden suunnan. Tapahtui jotain minkä en uskonut koskaan olevan mahdollista. Tulin raskaaksi. Kesti useita viikkoja ennen kuin totuin ajatukseen. Sen jälkeen iski paniikki työni puolesta. Miten ihmeessä pystyisin yhdistämään raskauden ja työnteon? Miten voisin jättää asiakkaat ja työn äitiysloman ajaksi? Pystyisinkö edes pitämään lomaa? Luojan kiitos raskaus kestää yhdeksän kuukautta. Tuona aikana jouduin totuttelemaan uuteen elämän tyyliin. Raskaudessa on yllättävän paljon rajoituksia. Ja tietenkin sitä laittaa syntymättömän lapsensa etusijalle kaikessa. Noiden kuukausien aikana totuttelin ajatukseen uudesta elämästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Loppua kohden aloin jo odottamaan innokkaana synnytystä. Pienessä mielessäni se tarkoittaisi alkua puhtaalta pöydältä. Kesäkuun 12. päivänä sain vihdoinkin vauvani syliini. Kaunis tyttäreni oli ainoa syy jaksamiseen päivästä toiseen ja ihana syy laittaa elämä tasapainoon. Elämäni sai ihan uuden tärkeysjärjestyksen. Yhtäkkiä huomasin kuinka ajatukset työstä valuivat kadotukseen ja tilalle tuli ihmeellinen onni ja rakkaus. En enää halunnutkaan tehdä töitä. Halusin vain pitää tyttöä sylissä ja katsella tuntitolkulla elämäni suurinta ihmettä. En tiedä kyllästynkö koskaan katsomaan tyttöä. Rakastan jokaista ilmettä ja elettä, jonka tyttö tekee. Yllätyin suuresti niitä äidillisiä tunteita, jotka ilmestyivät synnytyksen jälkeen. Valitettavasti Suomessa on yllättävän rankkaa olla yksinhuoltajaäiti ja yrittäjä. Taloudellisesti se on erittäin rankkaa. Meitä yrittäjiä kun koetellaan muutenkin ja meille on ihan eri säännöt kuin muille. Äitiyspäiväraha riippuu täysin YEL-maksuista. Jos olet maksanut minimimaksua niin äitiysrahakin on pieni. Ja jokainen meistä tietää kuinka mukavaa on asioida Kelan kanssa ja hakea tukia. Yhtä helvettiä!!!! Vauvan takia täytyy löytää se tasapaino jokaiseen asiaan. Onneksi se ei kauhean vaikeaa ole. Tämä äitinä oleminen aiheuttaa erilaisia tuntemuksia, joista yksi on mm. vastuullisuus ja halu olla hyvä vanhempi. Täytyy myös yrittää tasapainoilla äitiyden ja työn kanssa. Äitiyslomalla saa sunnuntaisin tehdä töitä niin ei tarvitse asiakkaita kokonaan hylätä. Sekin on jo mielen tasapainoa. Pikku hiljaa hyvä tulee niin kuin sanotaan. Tasapainoista elämää yrittäen...