Mitä ihmettä?

Elämä, se hassu juttu, joka sattui matkalla kalmistoon. Paras toteamus elämästä, jonka olen kuullut. Ja se pitää kyllä niin paikkansa. Viime aikoina olen ihmetellyt miksi ihmisten on niin vaikea sanoa asioita suoraan. Hävettääkö asia niin paljon, ettei kehtaa? Eikö ole rohkeutta sanoa sitä? Pelkääkö toisen reaktiota niin paljon? Monet ongelmat ja väärinkäsitykset saisi jätettyä pois jos ihmiset vaan sanisivat suoraan asioita. Ei niitä tarvitse sanoa ilkeästi eikä julmasti, mutta kuitenkin suoraan. Ei turhia kiertelyitä ja kaarteluita vaan suoraa puhetta. Tuntuu, että nykymaailmassa on paljon muitakin asioita joista ei voida puhua. Yhteiskunta on leimannut tietyt puheenaiheet tabuiksi. Se on sääli. Varsinkin nuorilla olisi monia kysymyksiä, mutta ei uskallusta kysyä kun aihe voi olla arka. Seksi on loistava esimerkki. Jos miehellä on useampia kumppaneita, sitä pidetään hyvänä asiana. Jos naisella on niin saa huora-leiman otsaansa. Ja kuitenkin miehet olettavat, että nainen tietää kaiken sängyssä. Idiootit sanon minä :) Iltalehden sivuilla oli iso juttu kuinka puumavillitys jatkuu. Kysymys oli miksi naiset haluavat nuoremman miehen? No samaa voi kysyä miehiltä. Miksi nainen on puuma nuoremman kanssa, mutta mies on vaan mies? Katsooko rakkaus ikää?